Reitit: valitse teitä, jotka sopivat ajopäivään

Lue tie ennen kuin ajat sen

Jokaisella reitillä on luonne, jota pelkkä matka ei kerro. Ennen kuin lisäät tien suunnitelmaan, kysy itseltäsi neljä kysymystä. Kuinka jyrkkä ja kapea se on? Millainen pinta sillä todennäköisesti on, ja muuttuuko se sään mukaan? Milloin se on auki ja milloin se on ruuhkainen? Missä on polttoainetta, ruokaa ja majoitusta sen varrella? Vastaukset kertovat, kuinka paljon energiaa tie vie, ja sen perusteella näet, mihin kohtaan päivää se kuuluu.

Käytämme yhtä sääntöä: sijoita päivän vaativin osuus ensimmäiseen puoliskoon, kun keskittyminen on korkealla ja valoa on pitkään. Mutkat, soratie ja tuntemattomat yksikaistaiset tiet vaativat tuoreet kädet. Säästä päätie, moottoritie tai rauhallinen laaksoajo myöhäiseen iltapäivään, jolloin huomiosi on luonnostaan ohuempi.

Vuoristosolat: aikaisin, kiireettömästi ja kausittain

Korkeat solat ovat monen motoristin syy matkustaa, ja ne palkitsevat malttia. Useimmat sulkeutuvat talvella, ja avautumispäivät vaihtelevat lumen mukaan. Itävallan Grossglockner High Alpine Road on 48 km pitkä, siinä on 36 mutkaa ja se on maksutie, ja se on yleensä auki toukokuun alusta marraskuun alkuun. Italian Stelvio-solan korkein kohta on 2,757 m, ja itäpuolella Prato allo Stelviosta alkaen on 48 numeroitua mutkaa. Molemmat ovat ruuhkaisia kesän viikonloppuisin; arkiaamun lähtö ennen yhdeksää muuttaa kokemuksen täysin.

Romanian Transfăgărășan (DN7C) nousee 2,042 m:iin Bâlea-järven kohdalla ja on yleensä auki vain heinäkuun alusta lokakuun loppuun. Iltapäivän pilvisyys voi laskea näkyvyyden muutamaan metriin huipun lähellä, joten suunnittele ylitys aamupäivälle ja käsittele tunneli ja järvi luonnollisena keskipäivän taukopaikkana.

Norjassa Trollstigen Rv63-tiellä nousee 11 mutkan kautta ja on osa Geiranger–Trollstigen kansallista turistireittiä. Kaltevuudet ovat noin 9 prosenttia, linja-autot käyttävät tietä, ja se sulkeutuu talveksi. Yhdistä se lauttamatkoihin sen sijaan, että taistelet kelloa vastaan: lauttaylitykset ovat norjalaisen matkan rauhallisimpia hetkiä.

Pitkät maisemateiltä: vauhdin määrää tie itse

Jotkin tiet pakottavat hiljaa harkittuun vauhtiin. Blue Ridge Parkway kulkee 469 mailia Virginian ja Pohjois-Carolinan läpi, nopeusrajoitus on enintään 45 mph eikä kaupallista liikennettä ole. Polttoainetta ei myydä itse Parkwayllä, joten ajajat poistuvat lähiseudun kaupunkeihin. Varaa kolme tai neljä päivää kahden sijaan.

Skotlannin North Coast 500 on 516 mailia pitkä, ja suuri osa siitä kulkee yksikaistaisilla teillä, joissa on ohituspaikkoja. Bealach na Bà nousee 626 metriin ja kaltevuudet ovat noin 20 prosenttia, eikä sitä kannata ottaa väsyneenä, märkänä tai kiireessä. Aja ohituspaikkoihin antamaan nopeamman liikenteen ohittaa ja odota karjaa tiellä.

Kauempana Argentiinan Ruta 40 kulkee yli 5,000 km Andien rinteitä pitkin, ja siinä on pitkiä soraosuuksia sekä laajoja välejä palveluiden välillä Patagoniassa. Alaskan Dalton Highwayllä taas on noin 240 mailin mittainen väli ilman palveluita Coldfootin ja Deadhorsen välillä. Nämä ovat retkikuntateitä: ne vaativat varapolttoainetta, varapäiviä ja rehellisen arvion omasta asfaltin ulkopuolisesta taidostasi.

Tienvarsipysähdykset, jotka ansaitsevat paikkansa

Alla olevat pysähdykset kannattaa rakentaa päivän ympärille, koska ne osuvat luonnollisesti kohtaan, jossa ajaja tarvitsee tauon.